Korkeakouluharjoittelija Melinda Ahlfors
Pohjoismaisella kilpailuoikeudellisella yhteistyöllä on pitkät juuret. Yhteistyö on jatkuvasti tiivistynyt vuosien varrella. Koronapandemia on korostanut yhteistyön merkitystä entisestään, kun kilpailuviranomaisten on kyettävä reagoimaan muuttuviin olosuhteisiin nopeasti ja joustavasti.
Pohjoismainen kilpailuoikeudellinen yhteistyö on saanut alkunsa jo yli kuusikymmentä vuotta sitten, kun vuonna 1959 Oslossa järjestettiin ensimmäinen pohjoismaisten kilpailuviranomaisten välinen kokous. Nykyään yhteistyö pohjautuu Sopimukseen yhteistyöstä kilpailuasioissa, jonka Suomi ratifioi vuonna 2018. Pohjoismaisen yhteistyön osalta historiallinen hetki oli käsillä kuluvana vuonna 2020, kun viimeinenkin Pohjoismaa, Islanti, sai ratifiointiprosessinsa päätökseen.
Yhteistyösopimuksella on pyritty luomaan juridiset keinot, joiden avulla sopimusvaltiot voivat tehokkaasti tukea toisiaan kilpailuoikeuden soveltamistilanteissa. Sopimuksen mukaan yhteistyön piiriin kuuluvat ilmoitukset kilpailuasioita koskevista tutkimuksista, menettelyistä ja yrityskaupoista, kilpailuviranomaisten välinen tietojenvaihto, kilpailuviranomaisten väliset tietopyynnöt sekä avustaminen tarkastusten suorittamisessa. Pohjoismaiden samankaltainen oikeuskulttuuri sujuvoitti sopimuksen aikaansaamista.
Tuoreena esimerkkinä pohjoismaisen yhteistyön käytännön tuloksista voidaan mainita Pohjoismaiden kilpailuviranomaisten 28.9.2020 julkaisema yhteinen raportti alustatalouden kilpailuoikeudellisista vaikutuksista.
Mihin pohjoismaista kilpailuoikeudellista yhteistyötä oikein tarvitaan?
Euroopan unionin asema kilpailuoikeuden saralla on merkittävä. Se ei silti tarkoita, etteikö tiiviimmin rajatun alueen kilpailuoikeudelliselle viranomaisyhteistyölle voisi olla suurtakin tarvetta.
Yhteistyölle on tarvetta ensinnäkin siksi, ettei Euroopan unioni kata koko pohjoismaista aluetta. Norja ja Islanti eivät ole EU:n jäsenvaltioita, eikä niihin siksi sovelleta täysimääräisesti Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston (European Competition Network, ECN) mukaisia yhteistyöjärjestelyjä. Verkoston yhteistyö edellyttää, että käsiteltävänä olevalla kilpailunrajoituksella tulisi olla vaikutusta unionin jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kaikissa pohjoismaisissa kilpailutapauksissa ei tällaista kytkentää kuitenkaan ole, jolloin yhteistyölle voidaan hakea pohja Pohjoismaiden kilpailuoikeudellisesta yhteistyösopimuksesta.
Pohjoismaista yhteistyötä tukee myös se, että Pohjoismailla on paljon yhtäläisyyksiä, jotka huomioimalla voidaan saavuttaa tehokkuushyötyjä. Yhtäläisyyksiä ovat muun muassa samankaltaiset markkinarakenteet, toimialat sekä kilpailunrajoitusten ilmeneminen monesti samoilla toimialoilla.
Yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat yhteistyöhön
Pohjoismaisten kilpailuviranomaisten yhteistyön merkitys on kasvanut entisestään. Taustalla on muun muassa rajat ylittävien kilpailunrajoitustapausten määrän kasvu, joka vaatii uudentyyppisten ratkaisujen omaksumista kilpailunrajoitusten selvittämisessä. Rajat ylittävien tapausten ratkaisemista voidaan tehostaa Pohjoismaiden kilpailuviranomaisten välisellä yhteistyöllä.
Koronaviruspandemialla voi ainakin tilapäisesti olla vaikutusta niihin lähtökohtiin, joille pohjoismainen kilpailuoikeudellinen yhteistyö on perinteisesti rakentunut. Pandemiaa edeltävänä aikana Pohjoismaiden markkinarakenteissa ja toimialoissa oli havaittavissa samankaltaisuutta. Nyt tilanne saattaa olla kuitenkin osittain muuttumassa, sillä Pohjoismaat ovat tehneet pandemian torjumiseksi keskenään toisistaan poikkeavia maakohtaisia rajoitustoimia, joilla saattaa olla vaikutuksia viruksen leviämisen lisäksi tilapäisesti myös maiden markkinarakenteisiin ja eri toimialojen ominaispiirteisiin. Rajoitustoimien yhteiskunnalliset seuraukset voivat vaikuttaa myös kilpailuoikeudellisen yhteistyön edellytyksiin.
Kilpailuoikeudellinen yhteistyö on ollut pandemian aikana tiivistä. Maiden kilpailuviranomaiset ovat keskustelleet säännöllisesti tilanteesta. Keskusteluilla varmistetaan Pohjoismaiden keskinäinen mahdollisimman toimiva ja tehokas yhteistyö, varaudutaan myös kilpailupolitiikan suhteen yhteiskunnallisiin kriiseihin sekä huomioidaan sopimusvaltioiden väliset kansalliset erot pandemian torjumiseksi valituissa keinoissa. Pandemian aikana keskustelu on muuttunut aiempaa epävirallisemmaksi, kun esimerkiksi keskustelun muodollisuudesta on joustettu videoyhteyksiä hyödyntämällä sekä ylimäärisiä epävirallisia kokouksia järjestämällä. Yhteistyön ja kommunikaation merkitys korostuu kriisitilanteissa, kun kilpailuviranomaisten tulee kyetä reagoimaan muuttuviin olosuhteisiin nopeasti ja joustavasti.
Pohjoismaat jakavat samankaltaisen oikeudellisen arvopohjan, mistä on hyötyä haastavissa kilpailuoikeudellisissa tulkintatilanteissa. Pandemian seurauksena voi mahdollisesti syntyä aivan uudentyyppisiäkin kilpailunrajoituksia, joiden selvittämisessä tarvitaan vahvaa Pohjoismaiden välistä kilpailuoikeudellista yhteistyötä.
Ajankohtaista kilpailusta 