Kilpailulaki on osa urheilutoimijan pelikirjaa

Asiantuntija Annastina Hellsten ja harjoittelija Joona Havunen

Jääkiekkokausi 2019–2020 on hyvässä vauhdissa ja Liigan runkosarjasta on pelattu jo noin kolmannes. Liigaseurat taistelevat asetelmista kevään mestaruusjahtiin, mutta urheilumenestyksen lisäksi seurat haluavat menestyä myös taloudellisesti. Liigaseurat ovat yrityksiä, jotka käyvät pelaajakauppaa ja tarjoavat viihdepalveluita katsojille. Tällainen urheiluun liittyvä taloudellinen toiminta ei ole yleensä kokoluokaltaan mitenkään vähäpätöistä, ja siihen liittyvä kilpailua rajoittava käyttäytyminen kiinnostaa kilpailuviranomaista.

KKV:n kiinnostus Liigan ja liigaseurojen toimintaa kohtaan heräsi alkukeväästä 2017, kun mediassa alettiin puhua näiden välisestä herrasmiessopimuksesta. Myös Pelaajayhdistys ilmaisi KKV:lle huolensa kiekkotoimijoiden menettelystä, ja Liiga-päätökseen johtanut tutkinta sai alkunsa. Syksylle 2019 saakka jatkuneen tutkinnan lopputuloksena KKV antoi kieltopäätöksen, jossa se kielsi herrasmiessopimuksessa sovitun, KHL-seura Jokereihin kohdistuneen syrjinnän. Menettelyä jatkavaa liigaseuraa uhkaa 75 000 euron sakko.

Tapaus oli poikkeuksellinen KKV:lle, sillä asiassa tuli arvioitavaksi mielenkiintoisia ja harvinaisia erityiskysymyksiä kilpailuoikeuden soveltuvuudesta urheilutoiminnassa ja toisaalta myös työmarkkinoilla. Lisäksi asia on ollut esillä mediassa jo KKV:n tutkinnan aikana, ja myös KKV:n asiassa antama ratkaisu on herättänyt paljon julkista kiinnostusta.

Pelin kulkuun liittyvät säännöt jäävät yleensä kilpailulain ulkopuolelle

Kilpailuoikeus soveltuu urheilutoimintaan silloin, kun siinä on kyse taloudellisesta toiminnasta. Oikeuskäytännössä on kuitenkin vahvistettu kriteerit, joiden täyttyessä urheiluun liittyvä menettely jää kilpailusääntelyn soveltamisalan ulkopuolelle.

Sallittuja ovat sellaiset menettelyt, joiden tavoitteet liittyvät kilpaurheilun järjestämiseen ja asianmukaiseen toteuttamiseen. Esimerkiksi urheilijoiden terveyden ja turvallisuuden tai urheilukilpailun asianmukaisuuden varmistaminen ovat tällaisia hyväksyttäviä tavoitteita. Erottamattomasti pelin kulkuun liittyvät säännöt, kuten pelaajien määrä kentällä, otteluiden kesto ja antidopingsäännöt ovat esimerkkejä lajisäännöistä, joilla myös on oikeutettu tavoite. Tällaiset säännöt eivät yleensä ole kilpailulainsäädännön vastaisia, mikäli niitä sovelletaan läpinäkyvästi ja syrjimättömästi.

Oikeuskäytännössä on myös hyväksytty niin sanottuja siirtoikkunoita koskevat yleiset säännöt tiettyjen, muun muassa objektiivisuuteen liittyvien, edellytysten täyttyessä. Liigaa ja liigaseuroja koskeneessa asiassa osapuolet olivat sopineet Suomen Jääkiekkoliiton siirtosäännöt ylittävistä siirtorajoituksista KHL-seura Jokereiden pelaajien osalta. KKV katsoi, että osapuolten soveltama siirtorajoitus kohdistui vain yhteen kilpailevaan toimijaan ilman objektiivisesti perusteltavissa olevia syitä. Pelaajasiirtoja koskevassa rajoituksessa ei ollut kyse urheilun kannalta oikeutetusta tavoitteesta vaan kielletystä kilpailunrajoituksesta, jolla pyrittiin suojaamaan Liigan ja liigaseurojen omia taloudellisia etuja.

Sosiaaliset vai taloudelliset päämäärät?

KKV:n käsittelemässä asiassa oli liityntä myös työmarkkinoihin, sillä kyse oli kilpailulain soveltamisesta muun muassa pelaajahankintoja koskeviin menettelyihin.

Kilpailulakiin on kirjattu, ettei sitä sovelleta sopimuksiin eikä järjestelyihin, jotka koskevat työmarkkinoita. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi työsuhteen ehtoja, jotka määräytyvät tulopoliittisessa mekanismissa. Mekanismin taloudellisen kilpailun luonne on erilainen kuin elinkeinonharjoittajien välisessä kilpailussa. Siksi esimerkiksi palkkaa ja muita keskeisiä, hyväksyttyihin sosiaalisiin päämääriin pyrkiviä työehtoja koskevat sopimukset jäävät kilpailuoikeuden soveltamisalan ulkopuolelle.

Kilpailulakia voidaan kuitenkin soveltaa sellaisiin työehtosopimusten yhteydessä sovittuihin järjestelyihin, joiden osalta kyse ei ole työehtosopimusoikeuden ydinalueeseen kuuluvista määräyksistä ja jotka rajoittavat elinkeinonharjoittajien keskinäistä kilpailua.

Liigan ja liigaseurojen välinen sopimus ei liittynyt työmarkkinaosapuolten kesken neuvoteltuihin ja sovittuihin yksittäisen pelaajan tai pelaajien ryhmän työsuhteen ehtoihin. Sen sijaan sopimuksen tarkoituksena oli sopia keskenään kilpailevien elinkeinonharjoittajien yhteenliittymänsä ulkopuoliseen kilpailijaan kohdistamista menettelyistä.

Urheilu kiinnostaa – myös kilpailuviranomaista

KKV:n päätös osoittaa, etteivät urheilun piirissä sovitut kartellit jää kilpailuvalvonnan ulkopuolelle. Urheilussa on toki omat erityispiirteensä, joiden vaaliminen pitää lajin mielenkiintoa yllä. Samoin työmarkkinoilla on erityisiä sosiaalisia päämääriä, joihin liittyvä sopiminen on rajattu kilpailusääntöjen ulkopuolelle. Toisaalta urheilun tai työmarkkinoiden toimijat eivät voi käyttää näitä erityispiirteitä tekosyinä, kun ne tavoittelevat taloudellista etuaan kilpailulain vastaisesti.

KKV:n päätös muistuttaakin, etteivät urheilutoimijat ole suinkaan kilpailulain yläpuolella.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.