Kuva: iStockphoto

Apteekkisääntelyn uudistamiseksi tarvitaan rohkeita askeleita ja huolellista vaikutusarviointia

Erikoistutkija Sari Valliluoto

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on jo vuosien ajan tuonut eri yhteyksissä esille ehdotuksiaan lääke- ja apteekkimarkkinoiden sääntelyn kehittämisestä kilpailullisempaan suuntaan. Apteekkialan sääntely on erityisesti pääministeri Sipilän hallituskaudella noussut julkisen keskustelun aiheeksi.

Hallitus linjasi keväällä 2017 ehdotuksista apteekkisääntelyn kehittämiseksi lyhyellä aikavälillä. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on valmistellut hallituksen linjausten perusteella muutoksia lääkejakeluun (HE 99/2018 vp ja HE-luonnos 28.9.2018). Vaikka STM:n valmistelemat muutokset toteutuessaan helpottaisivat uusien apteekkien perustamista ja mahdollistaisivat hintakilpailun eräissä itsehoitolääkkeissä, ne ovat apteekkijärjestelmän rakenteiden muuttamisen ja kilpailun lisäämisen kannalta vielä riittämättömiä.

Kevään ja kesän 2018 aikana on myös julkaistu muun muassa Suomen Apteekkariliiton ja Päivittäistavarakauppa ry:n teettämät selvitykset. Alan valvova viranomainen Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea on julkaissut selvityksiä apteekkiuudistusten vaikutuksista ja itsehoitolääkkeiden myyntikanavista.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston tehtävänä on tehdä esityksiä ja aloitteita kilpailun edistämiseksi ja kilpailua rajoittavien säännösten purkamiseksi. Apteekkialan sääntelyä tulisi kehittää kokonaisuutena kilpailullisempaan suuntaan lääketurvallisuus säilyttäen.

Kilpailusta ja sääntelystä lääkkeen arvoketjussa

Lääkkeiden kokonaismyynti apteekeista on Suomessa yli 2,5 miljardia euroa, josta yhteiskunta korvasi vuonna 2016 noin 1,4 miljardia euroa. Yhteiskunnan lääkekustannukset ovat kaksinkertaistuneet 2000-luvulla, ja lainsäätäjä on pyrkinyt hillitsemään kustannusten kasvua.

Lääkkeet ovat monella tapaa tavallisista kulutushyödykkeistä poikkeavia, minkä vuoksi lääkkeiden hintoja ja myyntiä säädellään osin täysin perustellusti. Korvattavissa lääkkeissä maksaja (yhteiskunta), lääkkeen käytöstä päättävä taho (lääkäri) ja käyttäjä (potilas) ovat kaikki eri tahoja, ja lääke ostetaan hinnasta huolimatta. Muun muassa tästä johtuen kilpailu lääkemarkkinoilla ei välttämättä toteudu täydellisenä.

Lääkeyritykset voivat kuitenkin kilpailla lääkkeiden hinnoilla. Kilpailua hyödynnetään muun muassa viitehintajärjestelmässä, kun lääkeyritykset kilpailevat edullisimman lääkkeen paikasta apteekin valikoimassa. Lisäksi apteekkien tulee lääkevaihdon sääntöjen mukaan vaihtaa lääke halvempaan, ja potilaita on kannustettu edullisemman lääkkeen valitsemiseen. Alkuperäislääkkeen patentin umpeutumisen jälkeen markkinoille tulevat rinnakkaislääkkeet sekä edullisemmista EU-maista rinnakkaistuodut lääkkeet tuovat kilpailua ja potilaille ja yhteiskunnalle edullisempia vaihtoehtoja lääkärin määräämässä lääkeaineessa. Apteekkien väliseen kilpailuun nykyinen sääntely ei kuitenkaan kannusta.

Nykyisen apteekkisääntelyn ongelmakohdat liittyvät alalle tulon esteisiin, tiukkaan hintasääntelyyn sekä elinkeinon harjoittamista hankaloittaviin säännöksiin.

Apteekkipalveluiden saatavuus on muualla parantunut sääntelyuudistuksilla

Nykyisin viranomainen päättää uuden apteekin perustamisesta ja sitä kautta apteekkien määrästä ja sijainnista. Apteekkiluvan voi saada vain silloin, jos Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea päättää uuden apteekin perustamisesta tai edellinen apteekkari luopuu luvastaan. Apteekkiluvat ovat alue- tai kuntakohtaisia.

Nykyinen sääntely suojaa luvan saaneita kilpailulta rajoittamalla tarpeettomasti apteekkien määrää ja alalle pääsyä. Alalle pääsyn rajoitukset yhdessä hintasääntelyn kanssa aiheuttavat sen, että hyvillä kauppapaikoilla apteekit ovat erittäin kannattavia.

Tiukan sääntelyn vuoksi apteekkien määrä ja sijainti eivät välttämättä vastaa asiakaskysyntää.

Apteekkien määrän kehitys on ollut hidasta, esimerkiksi 2006-2016 pääapteekkien määrä kasvoi vain 0,8 %. Kuitenkin samassa ajassa reseptilääkkeiden myynti on Suomen lääketilaston mukaan kasvanut 32 % ja toimitettujen reseptien määrä 35 %. Samoin apteekkiverkon tiheyden eurooppalaisessa vertailussa Suomi sijoittuu heikosti. Vain kolmessa Euroopan maassa on vähemmän apteekkeja asukasta kohti.

Koska uusia apteekkeja perustetaan vain rajallinen määrä, apteekkarit pyrkivät yleensä siirtymään lupia hakemalla pienemmistä apteekeista kannattavimpiin apteekkeihin. Apteekkareiden urakierto on kuitenkin vanhentunut tapa päästä alalle. Lähtökohtaisesti toimialat kehittyvät nopeammin uusien toimijoiden kirittämänä ja uusien toiminta-ajatusten kautta.

Uuden apteekin perustaminen voi olla hidasta, sillä apteekkarit voivat valittaa Fimean päätöksistä perustaa uusia apteekkeja. Toimivan kilpailun ja apteekkipalveluiden saatavuuden kannalta on ongelmallista, että jo luvan saaneet apteekkarit voivat valituksilla kokonaan estää uusien toimijoiden alalle tulon tai merkittävästi hidastaa kilpailun syntyä. STM on ehdottamassa kevennystä muutoksenhakuun.

Lainsäädäntöä tulisi muuttaa niin, että apteekkilupa myönnettäisiin kaikille lain edellytykset täyttäville eikä apteekkien määrälle tai sijainnille pitäisi olla rajoituksia.

Apteekkeja tulisi voida perustaa vapaasti asiakaskysynnän mukaan. Apteekkien toiminnalle voitaisiin lääketurvallisuuden varmistamiseksi asettaa tarvittaessa esimerkiksi henkilökuntaan, toimitusvarmuuteen ja lääkeneuvontaan liittyviä velvoitteita. Jos apteekkien tarveharkinnasta ja määräsääntelystä luovuttaisiin, apteekkareiden perusteet valittaa uusista apteekeista olisivat luultavasti heikommat.

STM on ehdottanut, että Fimean mahdollisuuksia uusien apteekkien perustamiseen laajennettaisiin. Uuden apteekin perustamisessa ja sijoittumisessa voitaisiin STM:n ehdotuksen mukaan ottaa nykyistä laajemmin huomioon tarve apteekkipalveluille. Suunta on oikea, mutta riittämätön, sillä viranomainen arvioisi edelleen apteekkipalveluiden tarpeen, jolloin uuden apteekin perustaminen ja alalle tulo olisivat riippuvaisia viranomaisen päätöksestä.

Maissa, joissa apteekkien määrään ja sijaintiin liittyvästä sääntelystä on luovuttu, kuluttajien pääsy apteekkeihin on parantunut.

Apteekkipalveluiden saatavuus on Fimean selvityksen mukaan muissa Euroopan maissa parantunut uudistuksilla, kun apteekkien määrä on kasvanut merkittävästi ja aukioloajat ovat pidentyneet. Uudistusten myötä harvaanasutuilla alueilla apteekkien määrä on pääosin pysynyt ennallaan. Ruotsissa apteekkien määrä on lisääntynyt noin 50 prosentilla sen jälkeen, kun valtion apteekkimonopolista luovuttiin 2009. Eniten apteekkeja on perustettu lähelle jo olemassa olevia apteekkeja, mutta apteekkeja on tullut lisää kaikkiin lääneihin. Apteekkien keskimääräiset aukioloajat ovat pidentyneet 45 tunnista 52 tuntiin. Norjassakin apteekkien määrä on lähes kaksinkertaistunut vuoden 2001 sääntelyuudistuksen jälkeen. Apteekkeja on siellä perustettu myös kuntiin, joissa ei ennen ole ollut apteekkia, apteekkiverkon tiheys on kasvanut jokaisessa 19 maakunnassa ja aukioloajat ovat pidentyneet. Norjassa ja Ruotsissa lähtötilanne apteekkitiheydessä oli Suomea heikompi, mutta apteekkien määrän voidaan olettaa kasvavan ainakin jossain määrin myös Suomessa.

Lääkkeiden saatavuutta voidaan tarkastella myös apteekin toimitusvarmuuden kannalta eli saako asiakas reseptilääkkeen heti mukaansa apteekista. Esimerkiksi Ruotsissa lääkkeiden toimitusvarmuus oli 95,6 % ja Suomessa noin 98,3 %. Luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia lääkevaihdon eroavaisuuksien takia. Ruotsissa toimitusvarmuus on nykyään melko samalla tasolla kuin aiemmin apteekkimonopolin aikana. Ruotsissa tehdyn arvion mukaan mahdollisiin muutoksiin toimitusvarmuudessa on saattanut vaikuttaa lääkevaihdon käyttöönotto, joka on asettanut apteekeille suuremmat vaatimukset varastonhallintaan, sillä apteekin tulee Ruotsissa toimittaa halvin vaihtokelpoinen lääke asiakkaalle. Ruotsissa on ehdotettu useita toimitusvarmuutta parantavia sääntelymuutoksia, joilla vastuuta toimitusvarmuudesta ulotetaan koskemaan osin myös tukkuja ja lääketeollisuutta. Yleisesti toimitusvarmuuteen vaikuttavat myös lääkevalmistajien maailmanlaajuiset toimitusvaikeudet, jotka eivät johdu kansallisista apteekkijärjestelmistä.

Apteekkilupien tarveharkintaista myöntämistä ja alueellista ohjausta on perusteltu muun muassa apteekkipalveluiden säilymisellä harvaanasutuilla alueilla. Sääntelyn keventäminen voi antaa apteekeille jopa paremmat edellytykset tarjota palveluita, joilla turvataan maan kattava lääkkeiden saatavuus.

Harvaanasuttujen alueiden lääkehuollosta huolehtimiseksi on muitakin keinoja kuin kilpailua heikentävä tarveharkintainen lupajärjestelmä.

Keinoina voisivat olla esimerkiksi nykyiset palvelupisteet kauppojen yhteydessä, erilaiset kuljetuspalvelut, verkkoapteekit ja e-resepti, SGEI-järjestely tai muu taloudellinen tuki. Esimerkiksi Ruotsissa harvaanasuttujen alueiden apteekeille maksettiin tukea noin 10 miljoonaa kruunua vuonna 2016. Suomessa pienempiä apteekkeja tuetaan perimällä erityisesti isoimmilta apteekeilta henkilökohtaisen verotuksen lisäksi apteekkiveroa. Apteekkivero tasaa erikokoisten apteekkien tuloja, mutta nostaa välillisesti lääkkeiden kuluttajahintoja keskimäärin seitsemällä prosentilla.

Apteekkien voitava järjestää toimintansa tehokkaimmalla mahdollisella tavalla

Alalle tulon esteiden lisäksi tulisi purkaa myös elinkeinon harjoittamista hankaloittavia säännöksiä. Apteekkien omistamiseen ja laajentamiseen kohdistuva tiukka sääntely voi hidastaa toimialan kehittymistä.

Suomessa yhdellä apteekkarilla voi olla pääapteekin lisäksi enintään kolme sivuapteekkia. Yliopiston Apteekin asema perustuu lainsäädännön tuomaan erityisoikeuteen ja se on 17 apteekillaan ainut valtakunnallinen apteekkiketju. Muut apteekit ovat muodostaneet muun muassa markkinointiyhteistyötä tekeviä verkostoja, jotka eivät kuitenkaan perustu omistukseen. Esimerkiksi Avainapteekkeja tulee olemaan lähes 200 eri puolilla Suomea.

Apteekkiluvan voi saada vain proviisori. Apteekit ovat lääkelain tulkinnan mukaan yksityisiä elinkeinonharjoittajia eivätkä ne voi valita muuta yritysmuotoa. Sääntelyä on perusteltu sillä, että apteekkari on henkilökohtaisesti vastuussa apteekin toiminnasta ja taloudesta.

Apteekkien tulisi voida vapaasti laajentaa toimintaansa ja perustaa uusia apteekkeja joustavammin asiakkaiden tarpeiden mukaan. Ketjutoiminta toisi tehokkuushyötyjä ja mittakaavaetuja muun muassa tukitoimintojen, tietojärjestelmien, varastonhallinnan, ostojen ja asiakaspalvelun keskittämisestä. Sääntelyvaihtoehtoja punnitessa tulisi huomioida, että pelkkä apteekkien määrän lisääminen ilman mahdollisuutta ketjuuntua ja kasvattaa apteekkiliikkeen kokoa ei toisi mittakaavaetuja, vaan todennäköisesti lisäisi vain pienten apteekkien määrää. Pienten henkilöyhtiömuotoisten apteekkien välillä kilpailupaine saattaisi jäädä vähäisemmäksi. Sääntelyä mahdollisesti vapautettaessa on tärkeää huolehtia myös siitä, että kokonaan uusilla toimijoilla on mahdollisuus tulla apteekkialalle.

Jo nykyjärjestelmässä on esimerkkejä ketjutoiminnasta, kuten Yliopiston Apteekki ja apteekkien yhteistyöverkostot. Lisäksi lääketukku Oriola ja päivittäistavarakauppa Kesko perustivat viime vuonna hyvinvointialan yhteisyrityksen, jolla on toimijoiden mukaan sääntelyn salliessa edellytykset myös lääkemyyntiin. Samoin lääketukku Tamro ilmoitti perustavansa yhdessä apteekkien kanssa ketjun vastatakseen kilpailuun ja kehittääkseen apteekkipalveluita.

Apteekkien toimintaedellytysten parantamiseksi myös apteekin yritysmuoto ja omistuspohja voitaisiin vapauttaa. Muissa maissa on päädytty erilaisiin tapoihin säännellä apteekkiomistusta: omistus voi olla rajattu ainoastaan proviisoreille, apteekkia kohden voi olla kaksi lupaa (proviisori ja muu taho), tiettyjen tahojen omistusta on rajattu tai apteekkeja saa omistaa täysin vapaasti. Lääkärien, lääkäripalveluasemien ja lääketeollisuuden omistus apteekeissa on usein estetty sääntelyllä apteekkien riippumattomuuden turvaamiseksi.

Kilpailua ja elinkeinonharjoittamista rajoittavaa sääntelyä voidaan purkaa lääketurvallisuuden vaarantumatta.

Lääkkeiden toimittamiseen liittyvät vastuukysymykset voidaan ratkaista sääntelyllä ilman, että apteekin yritysmuotoa tai omistusta tarvitsee rajoittaa. Esimerkiksi lääketukuissa ja lääketehtaissa on oltava proviisorikoulutteinen vastuunalainen johtaja, joka vastaa siitä, että lääketehdas tai lääketukku toimii säännösten mukaisesti. Samaa mallia voitaisiin soveltaa myös apteekkeihin. Lääketurvallisuutta voidaan turvata myös tiukoilla apteekkiluvan peruuttamisehdoilla. Apteekin henkilökunnan farmaseuttisen osaamisen turvaaminen ei myöskään edellytä tiettyä yritysmuotoa tai omistajalta tiettyä koulutustaustaa.

Apteekkien toimintaa koskevan tarpeettoman sääntelyn purkaminen voisi myös parantaa mahdollisuuksia tarjota lääkehuollon palveluita ja kasvattaa lääkkeiden verkkokaupan roolia. Suuremmilla apteekkitoimijoilla olisi paremmat edellytykset investoida toimintaan. Ennen kuin apteekeille annetaan lisää tehtäviä, tulisi kuitenkin purkaa alalle pääsyn esteet. Nykytilanteessa apteekkien laajentuminen terveydenhuollon palveluihin on jo ongelmallista, sillä apteekit voivat hyödyntää lääkkeiden myynnin yksinoikeuden tuomaa erityisasemaa toimiessaan muilla kilpailluilla markkinoilla.

Apteekkisääntelyä on esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa purettu niin, että apteekkeja voivat omistaa muutkin tahot kuin proviisorit, apteekit voivat vapaasti valita yritysmuodon ja ketjuuntuminen on sallittua.

Ruotsissa suurimmat apteekkiketjut ovat valtion, päivittäistavarakaupan ja suomalaisen lääketukun omistuksessa. Viiden ketjun lisäksi Ruotsin apteekkimarkkinoilla toimii myös itsenäisiä apteekkeja ja kokonaan verkkokauppaan keskittynyt toimija. Ruotsissa toimii samat kaksi lääketukkua kuin Suomessakin eli Tamro ja Oriola. Ruotsissa käytännössä vain yksi apteekkiketju on vertikaalisesti integroitunut eli yksi toimija omistaa sekä apteekin että tukun.

Norjassa kolme suurinta yksityistä apteekkiketjua ovat vertikaalisesti integroituneet tukkujen kanssa. Norjassa on kolme lääketukkua, joita ennen markkinoilla toimi valtion lääketukkumonopoli. Kolmen ketjun lisäksi Norjassa toimii kokonaan tai osin itsenäisiä apteekkeja, joiden osuus yksityisistä apteekeista on noin 15 %. Norjassa markkinoiden keskittymistä on pyritty estämään siten, että lääkeviranomainen voi evätä uuden apteekkiluvan tietyn markkinaosuusrajan ylittyessä, mutta säännöstä ei ole sovellettu kertaakaan apteekkilupia myönnettäessä.

Uudistuksella tavoiteltaisiin edullisempia lääkkeitä kuluttajille

Lääkkeet ovat samanhintaisia kaikissa apteekeissa, eivätkä apteekit voi kanta-asiakas- tai veteraanialennuksia lukuun ottamatta poiketa säädetystä hinnasta. Lääketaksassa eli valtioneuvoston asetuksessa säädetään sekä itsehoitolääkkeiden että reseptilääkkeiden kiinteistä vähittäismyyntihinnoista.

Nykyinen sääntely estää apteekkien välisen hintakilpailun, joka on kuluttajien kannalta keskeinen ja ehkä suurimmat hyödyt tuottava kilpailukeino.

Apteekkien hintoja ja katetta säädellään, jotta apteekkien toimintaedellytykset olisivat kohtuulliset. Kiinteä kate ei kuitenkaan ole kilpaillulla tasolla. Suurin osa apteekeista ei tarvitse sääntelyn tuomaa suojaa, sillä Fimean selvitysten mukaan apteekkitoiminta on pääasiassa kannattavaa. Jos jokin apteekki pystyisi hoitamaan jakelun tehokkaammin, se ei voi siirtää syntyneitä tehokkuushyötyjä edullisempana lääkkeen hintana asiakkaalle.

On tuotu esille, että apteekit eivät hinnoittele lääkkeitä ja apteekkijärjestelmä ja hinnan muodostus ovat kaksi erillistä kokonaisuutta. Pelkästään apteekkijärjestelmän rakenteita muuttamalla ei vielä synny säästöjä. Samalla tulisi muuttaa lääkkeiden hintojen määräytymistapoja apteekkitasolla.

Lääketaksan asettama hinta tulisi muuttaa enimmäishinnaksi, jolloin apteekit voisivat käydä hintakilpailua.

Enimmäishinta apteekkitasolla turvaisi kuluttajan asemaa. Olisi myös pohdittava, missä lääkeryhmissä ja millä ehdoilla apteekit voisivat kilpailla lääkkeiden hinnoilla. STM:n hallituksen linjausten perusteella valmistelema hintakilpailun salliminen eräissä itsehoitolääkkeissä tuo säästöjä erityisesti kuluttajille, sillä kuluttajat maksavat itsehoitolääkkeet pääasiassa itse. Tällöin kuluttajan kannattaa myös etsiä edullisempia lääkkeitä. Itsehoitolääkkeiden myynti oli 352 miljoonaa euroa vuonna 2016, ja niistä maksettiin vuonna 2017 korvauksia noin 12 miljoonaa euroa.

Itsehoitolääkkeiden enimmäishinnoittelusta saatujen kokemusten perusteella hintakilpailua voitaisiin mahdollisesti laajentaa osin myös reseptilääkkeisiin. Korvattavista reseptilääkkeistä käydyllä apteekkien välisellä hintakilpailulla olisi suuremmat edellytykset hillitä myös yhteiskunnan lääkekorvauskustannuksia. Lääkekorvausjärjestelmään kuuluu suurin osa reseptilääkkeistä, joten jo pienetkin hinnanalennukset vaikuttaisivat yhteiskunnan lääkekustannuksiin. Hintakilpailu reseptilääkkeissä apteekkitasolla tarkoittaisi kuitenkin merkittävää muutosta, joten valmistelu edellyttää huolellista vaikutusarviointia. Toisaalta reseptilääkkeistä käytävän hintakilpailun sallimiseen ei liity STM:n mukaan samanlaisia haasteita lääkkeiden epätarkoituksenmukaiseen käytön lisääntymiseen kuin itsehoitolääkkeisiin, koska reseptilääkkeiden toimittaminen apteekista perustuu lääkärin määräämään reseptiin.

Hintakilpailuun kannustamiseksi tulisi samalla lisätä kilpailupainetta, joko helpottamalla uusien apteekkien alalle tuloa tai siirtämällä valvotusti turvallisia itsehoitolääkkeitä myyntiin myös apteekkien ulkopuolelle. Suomi on ainut Pohjoismaa, jossa itsehoitolääkkeitä ei ole vapautettu myyntiin apteekkien ulkopuolelle nikotiinihoitovalmisteita lukuun ottamatta. Turvallisten itsehoitolääkkeiden myyntikanavien laajentaminen on kuitenkin apteekkilupajärjestelmästä osin erillinen kysymys, vaikka se voi vaikuttaa myös apteekkien toimintaan.

Uudistuksen yhteydessä olisi tärkeää myös lisätä kuluttajien hintatietoisuutta.

Reseptilääkkeiden markkinointi kuluttajille on kielletty EU-direktiivien nojalla, mutta hintojen ilmoittaminen apteekkien verkkosivuilla tai muussa sivustossa voisi olla mahdollista, jotta kuluttajat löytäisivät edullisimmat lääkkeet.

Itsehoitolääkkeissä hintakilpailu on sallittu useissa Euroopan maissa samalla, kun valmisteiden myyntiä on vapautettu myös apteekkien ulkopuolelle. Suomessa nikotiinihoitovalmisteiden hinnat laskivat noin 15 %, kun niiden myynti sallittiin vuonna 2006 myös apteekkien ulkopuolisissa myyntipisteissä kuten päivittäistavarakaupassa. Lasku johtui osin kilpailusta ja osin siitä, että valmisteet poistettiin apteekkimaksun piiristä. Myös esimerkiksi Norjassa ja Iso-Britanniassa itsehoitolääkkeiden hinnat ovat olleet päivittäistavarakaupassa halvempia kuin apteekeissa.

Ruotsissa sallittiin muiden uudistusten yhteydessä tiettyjen itsehoitolääkkeiden myynti apteekkien ulkopuolella vuonna 2009. Ruotsin kilpailuviranomaisen selvityksen mukaan itsehoitolääkkeiden hinnat ovat apteekkien ulkopuolella keskimäärin 11% edullisempia kuin apteekeissa. Näyttäisi siltä, että uudistus ei ole vaikuttanut apteekkien hintoihin, vaan apteekit kilpailevat ennemmin palvelulla ja valikoimalla. Erityisesti apteekkeihin on tullut kuitenkin myyntiin uusia edullisempia rinnakkaislääkkeitä, ja lääkevalikoima Ruotsissa on laajentunut. Samoin itsehoitolääkkeet ovat Ruotsissa apteekkien verkkokaupoissa edullisempia kuin kivijalka-apteekeissa.

Myös valtionkonttorin arvion mukaan itsehoitolääkkeiden hintojen nousu näytti uudistuksen jälkeen ainakin hidastuneen Ruotsissa. Lisäksi uudet myyntiin tulleet rinnakkaislääkkeet ovat olleet 15-40 % edullisempia. Itsehoitolääkkeiden tukkuhinnat ovat erään tilaston mukaan nousseet kuluttajahintaindeksin tahdissa myös Suomessa.

Sääntelyn yksityiskohtia mietittäessä tärkeä kysymys on myös, tapahtuisiko hintakilpailu pelkästään apteekkien katteilla vai voisiko lääketeollisuus myöntää apteekeille alennuksia lääkkeiden ostohinnoista. Lääkeyritysten alennukset apteekeille kiellettiin 2006, koska katsottiin, että lääkeyritykset voisivat epätarkoituksenmukaisesti vaikuttaa apteekkien valikoimaan ja koska alennukset eivät kiinteiden vähittäismyyntihintojen vuoksi siirtyneet kuluttajille vaan jäivät apteekkeihin. Hinnan alennuksille ja hintakilpailulle olisi paremmat edellytykset, mikäli lääkeyritysten alennukset sallittaisiin eikä apteekkitasolla enää sovellettaisi kiinteää vähittäishintaa. Esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa on sääntelyllä tai viranomaisen ja apteekkien välisellä sopimuksella määritetty, että apteekin teollisuudelta saaman alennuksen tulee siirtyä myös kuluttajan hyväksi.

Apteekkijärjestelmän uudistusten vaikutuksista lääkkeiden hintoihin on vain vähän tutkimusta. Fimea on katsauksessaan tarkastellut apteekkijärjestelmien uudistusten vaikutuksia. Vaikutusarviointeja hankaloittaa Fimean mukaan se, että apteekkijärjestelmiä uudistettaessa on muutettu samaan aikaan myös muuta lääkkeiden hintoihin vaikuttavaa sääntelyä. Usein säästöt ovat syntyneet esimerkiksi lääkevaihdon käyttöönotosta.

On myös esitetty, että hintakilpailu ei toimisi korvattavissa lääkkeissä, sillä suurimmassa osassa korvattavia lääkkeitä asiakas maksaa lääkkeestään vain pienen omavastuun eikä asiakkaalla olisi siten kannustinta etsiä halvinta lääkettä. Kuitenkin noin 40 % korvauksista eli noin 560 miljoonaa euroa maksettiin vuonna 2016 lääkkeistä, joiden laskuun potilaskin osallistuu. Voi olla myös tarpeen kannustaa kuluttajia edullisemman lääkkeen valitsemiseen kokonaan korvattavissa lääkkeissä.

Arvioitaessa mahdollisten sääntelyuudistusten vaikutuksia tulee myös huomioida, että lääkekorvausten kasvua selittää erityisesti ylempien erityiskorvausten eli kokonaan korvattavien lääkkeiden korvausten kasvu. Kelan lääketilaston mukaan yhteiskunnan lääkekorvausten kasvu on johtunut muun muassa uusien kalliiden lääkkeiden tulosta markkinoilla sekä väestön ikääntymisestä.

Apteekkialaa koskevilla uudistuksilla tavoitellun kilpailun ja tehokkuuden lisääntymisen seurauksena apteekit selviäisivät matalammilla katteilla, jolloin voitaisiin laskea säädeltyä apteekin katetta ja sitä kautta lääkkeiden hintoja apteekeissa. Sekä yhteiskunnan että kuluttajien lääkekustannusten hillitsemiseksi on tärkeää, että sääntelyllä rakennetut kannusteet ohjaavat lääkevalmistajia ja apteekkeja hintakilpailuun ja kuluttajia edullisten lääkkeiden valitsemiseen.

Kilpailua rajoittavaa sääntelyä voidaan purkaa lääketurvallisuuden vaarantumatta

Apteekkien tulisi voida kilpailla kuluttajia hyödyttävillä keinoilla, ja sääntelyn tulisi kohdistua lääketurvallisuuden ja apteekkitoiminnan laadun säilyttämiseen. Sääntelyllä tulisi määritellä ennemmin, mitkä ovat apteekkien tehtävät ja miten niistä tulisi suoriutua, kuin mitä apteekit ovat esimerkiksi yritysmuodoltaan tai minne ne sijoittuvat.

Lääketeollisuudesta, lääketukuista ja apteekeista koostuva lääkkeen arvoketju muodostaa monimutkaisen sääntelykokonaisuuden. Tässäkin kirjoituksessa on tarkasteltu vain osaa tekijöistä. Apteekkialan sääntelyuudistusten yhtenä tavoitteena olisi lääkkeiden vähittäisjakelun kehittäminen tehokkaammaksi. Apteekkeja koskevan sääntelyn muuttaminen heijastuisi väistämättä myös muualle arvoketjuun. Huomioon tulee ottaa myös lääketukkujen asema ja lääketeollisuuden kannusteet kilpailla. Osittaisuudistuksilla eteneminen voi olla järkevää, mutta lainsäädäntöä tulee arvioida ja kehittää kokonaisuutena.

Sääntelyuudistus edellyttää huolellista vaikutusarviointia, mutta alan erityispiirteet eivät ole syy jättää hyödyntämättä kilpailua siellä, missä se on mahdollista ja hyödyllistä.


Lue KKV:n aiemmista linjauksista:

Lääkehuollosta lääkemarkkinoihin – Arvoketju ja sääntely. Kilpailuviraston selvityksiä 2/2012.

Hinnaltaan halvimpien vaihtokelpoisten lääkkeiden ensisijaisuus apteekkien lääkemyynnissä. Kilpailuviraston aloite Fimealle 3.4.2012.

Apteekkialan tehokkuuden parantaminen edellyttää lainsäädännön kokonaisuudistusta. KKV:n Ajankohtaista kilpailusta -blogi 18.12.2015.

Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi sairausvakuutuslain, lääkelain 57 b ja 102 §:n muuttamisesta sekä terveyden ammattihenkilöistä annetun lain 22 ja 23 §:n muuttamisesta. KKV:n lausunto STM:lle 9.9.2016.

Luonnos hallituksen esitykseksi laiksi lääkelain muuttamisesta. KKV:n lausunto STM:lle 9.9.2016.

Lääkkeiden yksikanavajakelusta ja kilpailusta. KKV:n Ajankohtaista kilpailusta -blogi 12.10.2017.

Luonnos hallituksen esitykseksi laeiksi lääkelain sekä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksesta annetun lain muuttamisesta. KKV:n lausunto STM:lle 21.2.2018.

Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi lääkelain ja apteekkiverolain muuttamisesta, luonnos muistioksi lääketaksasta annetun asetuksen muuttamisesta ja arviomuistio itsehoitolääkkeiden saatavuudesta ja saatavuuden parantamisesta eri malleilla. KKV:n lausunto STM:lle 18.10.2018.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.