Erikoistutkija Sari Valliluoto

Julkisuudessa on jälleen käyty keskustelua apteekkijärjestelmän sääntelyn purusta ja kilpailun mahdollistamisesta. Tällä kertaa asia nousi keskusteluun kansanedustaja Antero Vartian aloitteesta.

Asia liittyy laajempaan kokonaisuuteen, sillä pääministeri Sipilän hallitusohjelman yhtenä tavoitteena on tarpeettoman toimialakohtaisen sääntelyn purkaminen. Yksi toimialoista, jolla sääntelyn purkamista tulisi harkita, on apteekkiala. On vahvoja viitteitä siitä, että lääkkeiden vähittäismyynnin nykysääntely ei ole tarkoituksenmukaista tai oikein mitoitettua: se estää apteekkialalla elinkeinotoiminnalle ominaisten markkinamekanismien toiminnan ja kilpailun mukanaan tuomat hyödyt.

Apteekkialaa olisi mahdollista edistää muutoksilla, joiden seurauksena alan toimijat voisivat järjestää toimintansa tehokkaammin. Kilpailu ei olisi itsetarkoitus vaan keino kannustaa kustannustehokkuuteen lääkkeiden jakelussa. Lääkkeiden tukkuhinnat, joilla apteekit ostavat lääkkeet, ovat Suomessa EU-valtioiden halvimpia, mutta kuluttajien lääkkeistä maksamat vähittäismyyntihinnat ovat vertailuissa muihin EU-valtioihin korkeimpien joukossa. Yhteiskunta korvaa 1,3 miljardia euroa vuotuisista noin kahden miljardin euron lääkekustannuksista lääkekorvausjärjestelmän kautta.

Suomessa apteekkialan tehokkuuden parantaminen edellyttäisi alan varsin yksityiskohtaisen sääntelyn takia lainsäädännön kokonaisuudistusta. Keskeisiä elementtejä tässä olisivat tarveharkinnasta eli apteekkien määräsääntelystä ja vähittäishintasääntelystä luopuminen.

Nykyjärjestelmässä tarpeettoman alalle tulon esteen muodostaa se, että viranomainen määrää apteekkien lukumäärän ja sijainnin. Päätöksen apteekin perustamisesta ja sijainnista tulisi perustua viranomaisharkinnan sijasta asiakaskysyntään ja yrittäjän omaan harkintaan. Mikäli tarveharkinnasta luovuttaisiin, markkinoille tulisi uusia apteekkeja ja nykyisillä toimijoilla olisi vapaus laajentaa toimintaansa.

Mahdollisuus perustaa apteekkeja vapaasti kannustaisi myös apteekkitoimijoita kilpailemaan asiakkaista nykyistä vahvemmin esimerkiksi apteekkipalveluiden laadulla, sijainnilla, lääkevalikoimalla ja aukioloajoilla. Jotta lääketurvallisuuden korkea taso saadaan turvattua myös tulevaisuudessa, tulisi apteekkitoiminnan luvanvaraisuuden säilyä ja apteekkiluvan voisivat jatkossakin saada vain hakijat, jotka täyttäisivät laissa säädetyt edellytykset.

Jotta kilpailun hyödyt välittyisivät edullisempina hintoina myös kuluttajille, tulisi lääkkeiden määrätystä vähittäismyyntihinnasta siirtyä lääkkeen korkeimman myyntihinnan rajaavaan enimmäismyyntihintaan. Nykyinen lainsäädäntö määrää kuluttajien lääkkeestä maksaman hinnan ja apteekki saa yksinoikeutensa turvaamana katteen, joka on kilpailtua tasoa korkeampi.

Apteekkien määrän rajoittamisella ja kiinteällä katteella pyritään sääntelyn keinoin turvaamaan apteekkien kannattavuus ja sitä kautta apteekkipalveluiden säilyminen myös harvaanasutuilla alueilla. Kuitenkin apteekkitoiminnan harjoittaminen myös harvaanasutuilla alueilla on Fimean selvityksen mukaan pääsääntöisesti kannattavaa ja houkuttelevaa, joten apteekkipalveluiden saatavuuden heikkenemistä kilpailun lisääntyessä ei voida pitää todennäköisenä.

Muut Pohjoismaat ovat vapauttaneet apteekkitoiminnan sääntelyä viime vuosina merkittävästi. Muissa maissa tehdyistä uudistuksista saatuja kokemuksia voidaan hyödyntää arvioitaessa sitä, miltä osin sääntelyä on Suomessa perusteltua purkaa, muuttaa tai säilyttää.

Lisää aiheesta:

Kilpailuviraston selvityksiä 2/2012 Lääkehuollosta lääkemarkkinoihin – Arvoketju ja sääntely

Kilpailuviraston aloite Fimealle 3.4.2012 Aloite: Hinnaltaan halvimpien vaihtokelpoisten lääkkeiden ensisijaisuus apteekkien lääkemyynnissä (Dnro 208/14.00.20/2012)