Tutkimuspäällikkö Henrikki Oravainen

Taksiliikennettä koskevissa keskusteluissa nousee toisinaan esiin se, että Ruotsissa huijataan taksiasiakkaita ja että Ruotsi on epäonnistunut taksialan sääntelyn purkamisessa. Yksittäiset ääriesimerkit eivät kuitenkaan anna totuudenmukaista kokonaiskuvaa Ruotsin taksimarkkinoiden toimivuudesta. Ruotsin markkinatietojen valossa Ruotsi näyttäisi pikemminkin olevan hyvä esimerkki siitä, mitä sääntelyn purkamisella voidaan saavuttaa.

Ruotsin Transportstyrelsenin tilaaman tutkimuksen mukaan vain 1 % kyselyyn vastanneista Ruotsin taksiasiakkaista piti matkan hintaa niin korkeana, että epäili tulleensa huijatuksi. Sen sijaan valtaosa, 74 % kyselyyn vastanneista, piti hintatasoa kohtuullisena. Lisäksi kuluttajatyytyväisyysmittauksissa taksiala on saanut keskimääräistä parempia arvosanoja koko Ruotsin liikennealaan verrattuna.

Ruotsin taksiasiakkaat pitävät hintatasoa kohtuullisena ja ovat tyytyväisiä palvelun tasoon.

VTI:n (Statens väg- och transportforskningsinstitut) sekä Svenska Taxiförbundetin selvitysten mukaan sääntelyn purkamisen jälkeen Ruotsissa taksien määrä on lisääntynyt merkittävästi, asiakkaiden odotusajat ovat lyhentyneet ja markkinoilla toimii erikokoisia yrityksiä erilaisilla liiketoimintamalleilla. Takseja on hyvin saatavilla haja-asutusalueillakin koko maan keskimäärään nähden. Läänikohtaisesti taksien määrä suhteessa asukaslukuun on sääntelyn purkamisen jälkeen kasvanut erityisesti tiheään asutuissa lääneissä, mutta vuoden 2013 tietojen mukaan monissa harvemmin asutuissa lääneissä on edelleen suhteellisesti enemmän takseja kuin tiheämmin asutuissa lääneissä.

Taksialan sääntely poistettiin Ruotsissa kokonaan vuonna 1990. Vuosien mittaan Ruotsissa on kuitenkin jouduttu lisäämään erityisesti palvelun laatuun liittyvää sääntelyä. Lisäksi vuonna 2015 on tullut voimaan laki, jonka mukaan kuljettajan tulee vahvistaa matkan hinta etukäteen, jos matkan kokonaishinta ylittää 500 kruunua (n. 56 euroa).

Vaikuttaa siltä, että Ruotsin kokemuksiin heijasteltuna Suomen taksiala olisi edelleen perusteltua pitää luvanvaraisena ja että ylihinnoittelun estämiseksi olisi hyvä säilyttää ainakin jossain määrin hinnoitteluun liittyvää sääntelyä. Näillä huolehdittaisiin laadusta, turvallisuudesta ja kuluttajansuojasta. Määräsääntelyn jatkamiselle ei sen sijaan näyttäisi olevan perusteita.

Määräsääntelyn poistamisella luotaisiin yrittäjyydelle parempia edellytyksiä. Määräsääntelyn poistamisen myötä alalle voisi syntyä uutta yritystoimintaa ja taksiyrittäjillä olisi mahdollisuus kasvattaa yrityksiään ja tarjota asiakkaille uusia palveluja. Laatu- ja hintasääntelynkin keventämistä voitaisiin harkita, kun jatkossa taksiyritykset voivat hyödyntää uusia tilausvälityssovelluksia, jotka antavat asiakkaille tietoa hinnoista ja vertaisarvioinnista.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) teki reilu vuosi sitten aloitteen Liikenne- ja viestintäministeriölle (LVM) taksiliikennelain uudistamiseksi ja kilpailun lisäämiseksi taksimarkkinoilla. Samoihin aikoihin LVM käynnisti joukkoliikennettä koskevan uudistushankkeen, jossa osana oli taksialan sääntelyn uusiminen.

Lähteet

• Intermetra Business & Market Research Group AB, Uppföljande mätning angående prissättning och prisinformation vid taxiresor, 20.10.2014, sivut 29–31.
• Svenska Taxiförbundet, 2014 Branschläget – en rapport från svenska taxiförbundet, kesäkuu 2014, sivut 17–20.
• Talouselämä 30/2015 Vapise Uber, taksikilpailu tulee Ruotsista
• Transportstyrelsen, Prisinformation för taxikunder, 22.9.2015.
• VTI, rapport 774 revision 1, Regelförändringar i transportsektorn – Effekter av omregleringar inom inrikesflyg, taxi, kommersiell tågtrafik och bilprovning, 2013, sivut 22–28.
• Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV), Aloite taksiliikennelain muuttamiseksi, 14.4.2014.
• Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM), Luonnos henkilöliikenteen lakimuutoksista lausuntokierrokselle, 30.6.2014.